Historia

Wiurilan kartano mainitaan historiankirjoissa jo 1400-luvulla. Omistajana oli tuolloin Magnus Johansson till Wiorela. Hänen tyttärensä Elseby avioitui Henrik Flemmingin kanssa ja peri Wiurilan. Tästä lähtien Wiurila periytyi äidiltä tyttärelle 300 vuoden ajan.

Vuonna 1787 vapaaherra, kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt osti Wiurilan säterin. Hänen poikansa Gustaf Mauritz peri Joensuun kartanon, toinen poika August Philip Wiurilan ja Vuorentaan kartanot.

August Philip antoi Suomen ensimmäisen valtionarkkitehdin, italialaisen Carlos Bassin tehtäväksi piirtää Wiurilaan uusi päärakennus. Työ saatiin päätöseen vuonna 1811, jolloin uusklassismia edustava kartanorakennus oli valmis.August Philipin poika Magnus Reinhold rakennutti talouskeskuksen 1835-45. Sen julkisivun luojana oli toisena valtionarkkitehtinä toiminut C.L.Engel.

Kreivi Magnus Reinholdin poika August Armfelt oli aikansa huomattava vaikuttaja sekä tarmokas maanviljelijä. Hänen aikanaan Wiurilassa oli tiilitehdas, saha, myllyjä, meijeri, viinantislaamo ja vanhin tiedetty suomalainen olutpanimo.
Omavaraisen Wiurilan miljöössä toimi useita käsityöammatin harjoittajia ja omat alukset kuljettivat ulkomaille viinaa, voita, vehnää, sahatavaraa sekä muita tuotteita.

Wiurilan kokonaispinta-ala käsitti tuolloin 48.000 hehtaaria, siitä noin puolet Karjalan Hiitolassa.

Viimeinen kreivi, Carl August Armfelt (k.1942) toimitti Wiurilaan sähkön ja vesijärjestelmän.

Tila oli pienentynyt maan luovutuksissa sekä perintöjen jaoissa. Niinpä viljelysmaata oli enää kolmekymmentä hehtaaria ja saman verran metsää kun Carl Augustin tyttären tytär Anna Louise Standertskjöld-Brüninghaus otti suvun maat haltuunsa 1951. Nykyiseen kukoistukseensa Wiurila on kohonnut hänen ja miehensä Günter Brüninghausin ansiosta.

Nykypinta-ala käsittää noin 150 hehtaaria. Eräänä erikoisuutena on ollut sokerimaissin viljely.

Tilanhoitoa jatkaa Brüninghausien tytär Anne Marie Aminoff.